Poimintoja...

Tässä intouduin kirjoittamaan vaikka alkuperäinen ajatus oli mennä mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Koira käytetty jo klo 20 nurkilla pisulla ja lenkillä, tiskit kaikki tiskattu ja enää suihkuun meno.
Iloitsin edeltä kovasti erästä siunauksellista keskustelua erään uskonsisaren kanssa.
Olemme selvästi hengellisesti samoilla viivoilla.
Nyt haluan kuitenkin varoa ripustautumista kehenkään ihmiseen ja hänkin on mulle suhteellisen kaukainen tuttavuus facebookin kautta pääasiassa uskovien ryhmien kautta.
Olen aiemminkin tukeutunut liikaa johonkin ihmiseen ja se on ollut tuhoisaa uskolleni että olen uskoni elänyt jonkun toisen siivellä.

Päätinkin aloittaa uskontaipaleeni nyt talvella ns. puhtaalta pöydältä. Ilman mitään ihmisiä siinä ohella, ihan itsekseni, minä ja Jeesus.
Sanon, ettei se helppoa aina ole pysyä päätöksessä. Mua on siekkari jo reilun kuukauden aikana kokeillut vaikka mitä konstia, mun vanhoja lankeemuksia kaikkia ja kaunoja.
On pyörinyt katkeruus jonain päivänä joitakin kohtaan, siitäkin on sitten selvitty.
Pahin tähän mennessä oli epäuskon ajatukset.
Sellaiset, joita on tullut ennenkin. Ja vielä tyyliin että minä ajattelen nyt näin.
Onko Jumalaa sittenkään olemassa ja kaikkea muuta ajatusta pari kolme päivää, alkoi masennusmieliala ja lankeaminen syntiin jo mielessä poltella kun lopulta erääseen fb-ryhmään kerroin tästä. Ja siinä samassa mulle valkeni, että perkelehän se mua yrittää ansaansa ajaa.
Samassa musta pakeni!
Ei enää palaneet samat ajatukset kun ne lähti!
Se oli eräs tällainen ns. läheltä piti juttu.
Kaikkein parhainta on selvitä läpi koetukset ja kiusaukset, niin aina uskossa pääsee kasvamaan.
Se vahvistaa uskoa, todella!

Eräs hyökkäyksen tyylinen juttu oli mm. facebookissa, kun jaoin Jokitaipaleen kirjoituksen Uusi Suomessa. Eräs tietääkseni ateisti ja kristinuskon vastainen sanotaanko spn-avioliittolain kannattaja kirjoitteli nasevasti kommenttejaan, mutta koen itseni jokseenkin huonoksi puhumaan lasten oikeuksista koska mulla ei ole omia lapsia (kipeä asia, todella!) enkä jaksaisi tuollaisia väittelyjä omassa facebookissa käydä. Koetin sanoa että en viitsi väitellä tästä, tuli sieltä vastaus ettei riitä vain perusteluja väitteilleni. Yritä siinä sopuisasti lopettaa, no mä en lopulta vaan enää jaksanut enkä viitsinyt jatkaa koska mielestäni vänkääminen on vaan niin turhaa kun tiedetään että on valmiiksi molemmilla eri mielipiteet. Siitä tulee vain vääntö mutta kellekään ei tule parempi mieli.
Ko. henkilö on selkeästi Jeesus-vastainen, hän kerran inhoten päivitti faceen että voi jestas kun noi lapset veisaa virsiä joita srk:n kerhossa olivat oppineet.
2. Tim. 2:23 kohdasta loppuun on hyvä neuvo että vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyitä.
Pitäisi yrittää sävyisästi ja lempeästi vastailla. Se puoli tarttee vielä kasvamista mussa ja jostain sen joskus on toki lähdettävä. Mutta mä jätin nyt tuon väittelyn sikseen, koska tiesin olevan vaikeata lopettaa se sävyisästi.

Niin se sv yrittää Herran omia eri tavoin eri päivinä koetella, mutta kiitos Herralle että kaikesta on jotenkin edes selvitty.
Mun on tehtävä selviä ratkaisuja, miten toimin jatkossa etten elä enää kuin lihassa, että voisin olla väkevä Herrassa. Muutamia asioita tulee jättää ehdottomasti pois, kuten päihtyminen alkoholista.
Muitakin asioita on, kuten haureus, siihenkään en halua palata enää takaisin.
En halua elää kuin ihmiset maailmassa vaan erottautua siitä, että he näkevät mikä Herra on.
Olen todistus siitä ihmisille, jotka eivät sitä muutoin näkisi. En voi siksi enää päihtymistä hakea enkä elää myös muutenkaan elämää, josta olisi muutenkin tehtävä parannus.

Monia asioita on, jotka on hyvä raapustaa erilliseen kirjaseen eräänlaisen työstämisen alle. Tällaisia ajatteleepi hän. Herran "fundamentalisti"...