lauantai 30. marraskuuta 2013

Facebookista ja ystävyyssuhteista

Oon tässä koettanut jäsennellä itselleni Facebookin hyöty ja haittasuhdetta, koska ajoittain se maailma suoraan sanoen ahdistaa ja painostaa mua.
Tuntuu olevan paikka, jossa joidenkin omanarvon mittarina se toimii, joillekin se varmasti taas on yhteydenpitoväline.
Itse olen koettanut jäsentää sen itselleni jälkimmäisenä vaihtoehtona kuitenkin, vaikka kieltämättä kaipaisi tykkäämisiä enemmänkin useimmilta kavereilta.
Välillä olen poistanut mobiiliversionkin itseltäni, kun en jaksa olla siinä niin kiinni.
Tuntuu, ettei ole elämää ilman feissaria ja yhtäkkiä kun näkee seinällä vaikka töissä jonkun kirjoituksen, tulee tunne että pitää painaa tykkäys-nappia, alkaa jo huvittamaan tämä sosiaalisen median maailma siinä vaiheessa.

En tiedä, tuntuu toisinaan ettei sitä haluaisi aina kaikkea tietää niin tarkasti kaikista ihmisistä. Jotenkin FB houkuttelee ihmisiä paljastamaan syntyjä syviä toisissa meistä.
Tuntuu siltä, ettei enää ole yksityisyyteen mahdollisuutta ja ihmissuhteet saattavat latistua niiden arkipäiväistyessä. Tarkoitan sitä, että ennen et nähnyt ihmisiä jollet mennyt tapaamaan ja miten kivaa se oli silloin. Nykyään tuntuu, että tämä Facebook nimenomaan on tämän tarpeen sammuttanut.
Jotkut ihmiset ovat helpommin tavoitettavissa sieltä kuin normielämästä.
Kuulostaako tutulta?

Itse voisin osapaaston ottaa naamakirjasta ainakin ja järkevöittää sen käyttöä. Ei sen väliä vaikka missä ryhmissä olisin siellä, kyllä ne kai siellä pysyy ja on ilman muakin.
Jos kokeilisi todellakin ottaa siitä etäisyyttä. Tahtoisin löytää vanhat hyvät ajat, kun ihmiset kohdattiin oikeasti livenä, lähdettiin kauaskin tapaamaan ihan.

Ei sillä etteikö siellä olisi kivoja tilapäivityksiä ja mielenkiintoista, mutta...missä on se oikea läsnäolo, tunteminen ja kohtaaminen?
Onko se nykyään vain tietokoneella? Syökö se ihmissuhteet todellakin?
Säästää ehkä puhelinlaskuissa, mutta...onko se oikeata elämää?

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Facebookin koukuttava maailma

Jatkan taas Facebookista ja sen maailmasta. Moni ei ole vielä innostunut Facebookista, mutta moni joka siihen on lähtenyt, on joutunut sen koukkuun.
Löysin netistä muutamia artikkeleja liittyen Facebook-riippuvuuteen ja totesin, että itsekin olen aikalailla riippuvaiseksi tullut.
Em. sulkeminen kesti sen 2 päivää, niin kauan kykenin olemaan erossa ennen kuin vieroitusoireet paukkasi päälle. Sen lisäksi havahtuminen siihen, että siellä on hirveän monta tuttua ja sukulaistakin (kaukaisia tosin, Amerikasta) ja eräs vanha kirjekaveri Australiasta.



Mietin, että voisinkohan heidän takia palata, mutta mitä sitten teen näille tutummille, jotka joka päivä tuntuvat hengailevan feissarissa ja saattavat pahastua, jos ei heidän julkaisuistaan tykkää. Eli paina sitä tykkää-nappulaa.
Olisiko parempi vain jättäytyä mahdollisimman paljon ulos feissarista jotta ei olisi niin riippuvainen näistä kavereistaan ja kyttää heidän tekemisiään ja menojaan, joskus jopa kadehtienkin.
Keitä heistä tapaan livenä loppupeleissä? Kenen kanssa olen yhteyksissä live-elämässä?
Kun katselin kännykkäni nimilistaa, keiden puhelinnumerot siellä on, havahduin että en soittele enää nykyisin kuin muutamalle ihmiselle! Ehkä kahdelle ihmiselle usein, muille satunnaisemmin.




Kirjoitan aiheesta, koska tunnustan itse olevani riippuvainen tästä sosiaalisesta mediasta. Selviän 2 päivää ilman, sitten alkaa jo ahdistaa.
Muistan matkallani Egyptissä, miten ahdistavaa oli hetken päästä kun ei päässyt feissariin ja tuttujen ihmisten pariin. Paitsi silloin kun olin hyvän ystäväni ja hänen miehensä matkassa, saatoin paremmin pysyä vähällä kontaktilla feissariin "kondiksessa". Reissu oli mahtava ja muistelen sitä edelleenkin miten upeata siellä oli.

Takana on liki 9 vuoden addiktio nettiin muutenkin.
Myönnän, että tietyt asiat ovat siihen ajaneet ja netistä on mahdoton pysyä enää erossa muutenkaan, koska monet asiat olen tottunut hoitamaan sitä kautta.
Ainut asia jolla voisin hallita edes sen käyttöä, on että keskityn olennaisempiin asioihin elämässäni kuten kämpän siivoukseen, joka on valitettavasti netin käytön takia jäänyt huonommalle.
Moni muukin asia joutuu kärsimään sen vuoksi, sosiaaliset suhteet jää vähemmälle ja taidot.
Itse mieluusti voisin hakea apuakin tähän ongelmaani, jos se yhtään auttaisi.
Tunsin erään nuoren naisen, joka oli masennuksen takia joutunut terapiaan ja samalla olivat käsitelleet hänen nettiaddiktiotaan. Niinpä hän keskittyi enemmän oman elämänsä asioihin ja hyvin näytti pääsevän nettiaddiktiosta eroon. Moni asia rupesi lutviutumaan, elämä tuntuu taas hymyilevän.

Facebook ja nettiaddiktio ovat aika läheisiä riippuvuuksia tarkemmin ajatellen, sukulaisia toisilleen ainakin. Molemmissa asioissa kun on kyseessä mm. sosiaalisen aukon tyhjiön täyttäminen.
Pahinta on itse huomata, että oma elämä kärsii ja itse kärsii jollain tavalla. Facebook on siitä salakavalin addiktio, koska se juuri tukee näitä asioita kuten tilapäivitykset, jaa uutiset FB-nappulalla, suosittele.
Pahimmillaan feissari voi toimia propaganda-kanavana omien aatteiden levittämiseen ja ihmisiin voi pyrkiä vaikuttamaan tai heitä ärsyttämäänkin mielipiteillään.
Itse en oikeastaan hirveästi välitä olla sellaisen kohteena, joskin välillä on tullut omiakin näkemyksiään viljeltyä aika tavalla. Omalle kohdalleni en kuitenkaan hyväksy oikein sitä.

Mutta, josko sitä kuitenkin selviäisi tämänkin läpi? Jospa tunnelin päästä löytyisi se valon kajastus?


sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Facebookista eroon kokonaan tai ainakin edes osittain

En tiedä, onko monikaan päätynyt tähän ratkaisuun minkä itse tein tänään. 
Suljin Facebook-tilini eli siis poistin sen nyt käytöstä ja päätin alkaa tuomaan ajatuksiani sen sijaan blogeihin esille. Kaipaan jonkinlaista anonymiteettia enkä halua olla tavoitettavissa aina.
Sain pikku vihjeen, että olisin riippuvainen tästä sosiaalisesta mediasta.
Joten ei montaa päivää kulunut, että tämän jälkeen päätin tehdä ratkaisun ainaisen valittamisen sijasta.
Koin parhaaksi 24 h sitten, että suljen sen nyt. 
Viimeksi reilu vuosi sitten poistin kokonaan Facebook-tilini, eli en vain sulkenut vaan deletoin sen.
Tällä kertaa en päätynyt yhtä radikaaliin ratkaisuun, sillä moni yhteyshenkilö sinne jäi ja saatan jonain päivänä kaivata joitakin ihmisiä, joten voin avata taas tilini heidän vuokseen.

Kun oikein alkaa miettimään, niin takaako Facebook kenellekään vapautta yksityisyyteen ja anonymiteettiin? Vielä tällä hetkellä oman profiilin voi piilottaa hakuselaimilta halutessaan.
Okei, hyvä juttu.
Mutta entä jos olet jossain ryhmissä (julkisissa), niin kuitenkin jokainen kommentointi tallentuu silti hakuselaimille. 
Jonkinlainen yksityisyydensuoja pitäisi olla, joten tällöin kommenttisi voit uskaltaa laittaa ainoastaan suljetuissa ryhmissä, mikäli et tahdo nimeäsi jokaisen ulottuville.

Kolmanneksi häiritsevin juttu on sitten kaveripiirit ja jakaminen.
Moniakaan ei haittaa, mihin kommenttisi loppujen lopuksi päätyvät.
Sanoit mitä sanoitkaan ikinä. Oma yksityisyyttä ei osata varjella.
Ja kun Facebookissa ollaan, hämärtyy kaveripiiritkin sillä tavalla, että huomaat vasta jossain vaiheessa et hei, eihän me olla tuonkaan kanssa kuin hyvän päivän tuttuja ja tässä mä jaan kaiken elämästäni kaikille? Okei, sä pystyt säätämään ettei kaikki näe kaikkea (tosin en ole keksinyt, miten ryhmät luodaan kuten ennen pystyi tekemään ja rajoittamaan jakamiset eri ryhmille).
Kaikki ihmiset on koko ajan näkyvilläsi, mutta harvempi oikeasti kommentoi tai noteeraa päivityksiäsi.
Joku voi olla vain tarkkailemassa, mutta ei sano koskaan mitään saati kommentoi.
Mitä hyötyä on joukosta yhteystietoja joista vain muutamia tapaat ja oikeasti ovat kamuja, kun suurin osa porukasta on vain vanhoja tuttuja tai hyvän päivän tuttuja?
Tarkoitukseni ei edelleenkään ole kavereiden dissaaminen...älköön kukaan tätä sellaisena ottako.

Itse tuossa toissailtana mietin hartaasti että jospa nyt suljen tämän feissaritilini ja katselen, miten pärjään sitä ilman. Otin siis haasteen itseäni vastaan ja tätä hemmetin nykyaikaa joka oikeasti kusee kintuilleen ja kovaa. Pakko vaan sanoa se näillä sanoin.
Meillä on Suomessa lähes jokaisella oma tietokone ja meillä on Facebookit lähes jokaisella myös.
Helppoa sosiaalisuutta? Ei tarvitse kyläillä niin paljon nyt, kun voi vaan lukea feissarista, mitä kenellekin kuuluu. Sekin vaiva on pois otettu.
Ja joo, voi sit ainakin kuulla sen kuuluisan "etkö oo lukenut feissarista mun tilapäivitystäni?"
No nyt ei sitäkään tarvitse välttis kuunnella. 

Ja vielä sellainenkin ikävämpi juttu on näköjään Facebookin käyttäminen uutiskanavana ja vaaliaikana herutus. Se mitä itse pidän KAIKKEIN pahimpana ja tylsimpänä, on juuri tämä puoli.
Olen törmännyt kamuissa siihen että saarnataan samalla niitä omia näkemyksiä ja dissataan, jos on eri mieltä jostain näkemyksestä. Kyllä. 
Se dissaaminen. Vaikkei nyt suorasti sitä eräs vähemmistöryhmän kannattaja käyttäisi, niin kyllä se hyvin selvenee kirjoituksista, että miten moukkamaisia ovat ne, jotka ovat asioista omaa mieltään. 
Mutta kun tällaisia alkaa olla kavereissa että tyrkyttävät aktiivisesti näkemyksiään toisille, niin ei mun mielestä joku Facebook ole moraalisen kasvattamisen areena.
Olen aika kyllästynyt Facebookin käyttämistä etenkin vaali- ja poliittisena kanavana.
Vaikka tykkäisit mistä tahansa sivusta tai ryhmästä, voit olla varma ettei mikään muutu.
Kansanvalta on näennäistä, oikeasti asioista päättävät ihmiset toimivat muualla.
Politiikka eikä yhteiskunta ole Facebookin ryhmien ja sivujen kautta muuttunut miksikään.
Enemmän vain muutenkin leviää paskat huhut ympäriinsä ja alkaa kauhea lynkkaus vaikka tyhjästä.
Tästäkin oli esimerkki olemassa.
Sitten nämä perättömät huhut, joita lähtee tämän tästäkin liikkeelle, en enää luota mihinkään katoamisilmoituksiin paitsi lehdissä ja poliisien ilmoittamat.
Ja onpahan muutenkin levitelty perättömiä juttuja että joku on liikkeellä jossakin Nurmijärvellä ja kidnappaa lapsen tms. 
On hyvä että poliisikin on huomauttanut näistä asioista.

Vihoviimeisin asia on Facebookin mainokset ja niihin yhä edelleen haksahtavat käyttäjät. 
On hyvä että on olemassa Facebookissa sivu FB:n vaarat tms. ja se on vielä aktiivisesti ansiokkaasti varoitellutkin useista huijauksista sekä viruksista sun muista haittaohjelmia jotka ovat näköjään hyökänneet urakalla sinne. 
Ihmeteltäväksi jää, koska tulee Facebookin maksullinen versio, jossa ei moisia ongelmia ole ja kuinka moni on siitä valmis maksamaan. 
Suosittelen lämpimästi jokaiselle FB:n käyttäjälle Adblockin asentamista. Se blokkaa mainokset niin feissarissa kuin monilla muillakin sivuilla. Et erehdy siten klikkaamaan vääriä mainoksia.
Mm. Suomi24.fi:n sivustolla oli parikin kertaa viime vuosina ongelmia pelkästä sivun avaamisesta, sillä virus alkoi heti latautumaan käyttäjän koneelle. Joku mainostaja oli tähän syynä. 
Tämän vuoksi Adblock on todella hyvä olla olemassa, sillä monikin mainos on yhä useammin virusohjelma nettisivustoilla.
Se on selainkohtainen, eli se pitää erikseen asentaa jokaiselle käyttämällesi selaimelle. Itse asennus kestää joitakin sekunteja.

Itse koen todellakin hyväksi maistella elämää ilman jatkuvaa olemista sosiaalisessa mediassa ja kaiken varalta tavoitettavissa, päivittämässä kuulumisiasi vähän väliä edes ettei kukaan luule sun kuolleen.
Okei, mulla on vielä 2 Facebook-tiliä olemassa mutta pelejä varten kylläkin vain. 
Niistäkin soisin pääseväni vielä eroon, niin muuttuis vieläkin elämäntyyli varmasti parempaan päin.

Eli tästä edespäin jatkan blogaillen ja FB:n sekä muutenkin netin vaaroja varoen.

Viimeisenä kyssä, oletko poistanut FB:n käytöstä yhdestäkään samasta syystä kuin minä?

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Tää on tällaista sähläilyä nyt...sori vaan. Harjoittelen edelleen...