sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Taas Facebook-väsymystä ilmassa

Aika ajoin täällä "itken" kun kuinka tylsä Facebook on. Nyt se tuntuu todellistakin todellisemmalle vaan. Yhä tylsemmälle vaan.
Ei ikinä, ei milloinkaan ole Facebook tuntunut näin tylsälle kuin se nyt tuntuu.
Kerta kaikkiaan siis. Ja silti sinne ainakin edes kurkkaillut oon tänäänkin.
Eikös se ole sitä varten että hehkutetaan omaa onnea aina, joka päivä x1-5 tai 1000.
Katsotaan montako tykkäystä saadaan, mitä ihmeellisempi ja jännempi päivitys tuppaa olemaan.
Useimmiten hikisen yhden tai muutaman tykkäyksen itsekin saan.
Jotkut saavat yli 50 jopa välillä, tai jopa yli sadankin.
Olenko jotenkin epäsuosittu, kun saan vain max. 15-20 tykkäystä joskus huippuhetkenä?
Mulla kamuja sellaiset 131 kpl.

Mikä merkitys loppujen lopuksi sillä on, että kavereillesi selostat tunteesi tai tekemisesi päivästä päivään Facebookissa mutta montako näistä oot nähnyt viikon tai kuukauden aikana?
Onko tarve päteä kenties? Onko tarve olla ns. selfie? Oman elämäsi sankari?
Nyt  kyllä harvemmin tekee mieli enää päivittää oikeastaan mitään.
Onko elämän täyttymys tästedes kenties olla julkinen eläin kaikille tutuille?
Se että sun liikkeitäsi ja touhujasi seuraa sellaisetkin ihmiset joiden ei tarttisi muutenkaan tietää sun elämästä niinkään paljoa? Miksi pitää sellaisia listoillaan sitten jos ei välitä keskustella tai jakaa asioitaan?
Itse havahduin pahan kerran, kun satuin kerran viimesyksynä nukkumaan pommiin ja jo joku oli noteerannut mun tehneen puolen yön jälkeen tilapäivityksen.
Siitä sain kuulla sinä päivänä töissä. Syy tähän päivitykseen oli se, että en saanut nukuttua ja heräsin välillä ja huokailin jotain kaukokaipuuta tilapäivitykseeni...
Jotenkin sitä havahtui, että joku voi oikeastikin pitää mua silmällä tuon Facen kautta.
Se todella ravisteli. Pisti miettimään.
Moni lienee törmännyt pahempiinkin asioihin ja tilanteisiin mitä facen kautta voi tapahtua.

Eräskin kaverini syksyllä sulki tilinsä facessa ja tuumi vain että ei hän sitä tarvii, ei se oo hänen juttu.
En ole missään vaiheessa hänen kantaansa aliarvioinut, päinvastoin olen itsekin aika kriittinen sitä kohtaan.
Nyt mulla on ollut pidempään tällainen vaihe että alkaa turhauttaa enkä välitä enää juuri mistään tuolla.
Sellaista valitusta. Koetan suunnata mielenkiintoani välillä muuhun.
Josko saisi muustakin iloa elämään.