Olet rakastettu

Nyt syntyi inspiraatio kirjoittaa tästä aiheesta, kuunnellessani ylistyslauluja.
Mielessäni pyörii, mitä me ihmislapset olemme taivaalliselle isällemme, Jumalalle.
Tätä on vaikea sanoin kuva, sillä se on aivan käsittämätöntä, miten laupias Herra Jumalamme on ja miksi me muutumme kun Jeesus puhdistaa meidät kaikesta synnistä, kun olemme valkeuden lapsia.
Se edellyttää jollain tavalla ehkä sitä, että käännymme kohti kirkkautta, taivaallista isäämme, Jeesusta Kristusta, meidän vapahtajaamme kohti.
Alan entistä enemmän löytämään ilon pirskahduksia entistä enemmän masentuneisuuden keskelle.
Painopisteeni ei toki ole siinä miten "hyviä" me olemme, sillä meidän omat teot lihassamme eivät ole pelastuksen tae.
Koin ehkä pienen välähdyksen tässä siitä kirkkaudesta, mikä Taivaan Isän tykönä on.
Ilon pirskahduksen, sellaisen jossa haluaisi lisääntyä ja kasvaa.
Kiiruhdin avaamaan blogiani siinä ohessa, koska halusin tulla kertomaan sen, että sinä olet tärkeä ja rakastettu. Se sisältää armon ja anteeksiantamuksen.

Itse olen kärsinyt siitä, että en ole kovinkaan sosiaalinen luonne enkä niin rohkea, suosittu, että kaikki tahtoisivat kaveerata kanssani.
Toisinaan kärsin yksinäisyyden tunteista valtavasti. Pyysin joskus rukousapua näille asioille ja että uskonelämäni uudistuisi vielä.
Olen yrittänyt omin voimin kohdata näitä asioita, mutta se ei hyödyttänyt kovin paljoa.
Kun 2 vuotta sitten laihdutin, jouduin kohtaamaan enemmän itseäni ja heikkouksiani, mutta ilman Jeesusta ja Pyhää Henkeä.
En voinut nimittäin turvata lohturuokaan, kun tuli heikko hetki. Jouduin kohtaamaan tilanteet itse.
Sinänsä ihan ookoo juttu mutta ei se johtanut mihinkään kasvamiseen ja muutokseen kuin hetkellisesti.

Nyt olen enemmän saanut kohdata heikkoja paikkojani ja mulla on siinä apu, nimittäin Jeesus Kristus. Kun saatan murehtia ja surra jotain asiaa, käyn asian läpi lihassani todella mutta sitten saan siihen mukaan Jeesuksen lopussa.
Siinä kohti mua nostetaankin. Mä nousen. Ihan oikeasti. :)
Yhä useammin koen tätä, mietin enemmän taivaallisia asioita.
Olen nyt kasvunpaikalla. Tätä en osaa oikein selittää, se on vain seuraus siitä että uskon ja annan nuo hetkeni Herralle, tiedän että maailmassa tämä voi olla tätä, enempää en voi olla kuin itseni.
Herrani varustaa minut, missään en ole yksin. En ikinä, kun pidän Jeesuksestani kiinni.
Ehkä hän haluaa mua varustaa johonkin asiaan tulevaisia varten, että pitäisin hänestä enemmän kiinni. Että missä tahansa, missä tilanteessa vain, en hylkäisi Jeesusta.
Tällaista se elämä armossa on. Olet rakastettu. Niin kauan se siunaa, kun pysyt Jeesuksessa, se tuottaa myös hedelmää.

Olet kallisarvoinen ja rakas Herralle. Jeesus sinua siunatkoon!

Eksytyksiä ja oma kokemukseni siitä

En tiennyt oikeasti tehneeni rohkean ratkaisun, kun heräsin tuosta eksytyksestä joka oli tuossa taivas- ja helvettikokemuksessa. Se johti nimittäin siihen, että kaikki harhaopit alkoivat ahdistaa. Uskonikin joutui kovaan koetukseen, kestääkö se tämän harhaopin. 

Siinä taisi kuolla samassa halu lähteä vieraaseen opetukseen, jota valitettavan paljon kristikunnassa vallitsee.

Tässä kohta voikin olla hyvinkin totta että moni uskossa oleva joutuu harhateille sen vuoksi, että he eivät sittenkään hyväksy oppia ristiinnaulitsemisesta ja veren evankeliumista. Kuinkahan moni onkaan tullut tarhaan sivusta ilman että ovat menneet ahtaasta portista, vaan koettavat etsiä oikoteitä aivan muuta reittiä? 

Luin Petri Paavolan kirjoituksen viimeisten aikojen eksytyksistä hänen sivuiltaan ja se oli suoraa ja rankkaa tekstiä. 

Suorastaan painavaa asiaa. 

Jos ottaa vastaan väärän hengen, sen tarkoitus on tehdä loppu meistä opetuslapsista. 

Omaa kokemusta noista itselläni valitettavasti on enkä enää haluaisi kokea samaa. 

Emme voi tuudittautua että jos jokin toimii ja tuntuu hyvältä, meillä on oltava varmuus että Jumalan sana on asian takana.

Olen maksanut nuoresta tytöstä lähtien oppirahat tästä kaikesta. Olen ollut eri opintuulien heiteltävinä milloin mitenkin.

Olen lähtöisin luterilaisesta taustasta, mutta vapaakirkon kautta tulin uskoon. Muutaman vuoden kuljin luterilaisessa nuorten raamiksessa. Kun se hajosi, lähdin helluntailaisten nuorten iltoihin sitten mukaan. 

Hain täyttymistä Pyhällä hengellä silloin, vaikka hypin kyllä maailmankin puolella.

Se oli hyvin hajanaista aikaa, myllerrystä, itsensä etsimistä ja oli liikaa välillä paineita. En niin kovin mielelläni muistele noita aikoja 20 vuoden takaa enkä niin hyvin enää edes muistakaan.

Kävin eri kokouksissa ja hain aina lisää Pyhää henkeä.

Sitten tuli Toronton siunauksen jälkeisiä "siunauksia" Pensacolassa. Nuoret innostui siitä ja ehkä joku jo tuosta porukasta oli käynyt jossain siunausta hakemassa itselleen.

Eräässä nuorten illassa kokoonnuttiin lavalle rinkiin rukoilemaan.

Meni hetki, mä jotenkin menin sellaiseen tilaan että sain jonkin hengen kosketuksen niin, että kaaduin tai menin vain lattialle, nauroin hillittömästi ja kädet sekä jalat liikkuivat omia aikojaan. En enää muista mitä muuta olisin kokenut tai tuntenut. Se oli joskus v.-97.

Tämän jälkeen aina, kun alettiin rukoilla tai yksinkin rukoilin, menin tällaiseen tilaan ENKÄ RUKOILLUT.

Odotin vain mitä pyhä henki mahtaa tehdä tällä kertaa.

Odotin että jokin manifestaatio siis tulisi. Saatoin huutaa, kirkua ja jopa karjuakin. Saatoin olla jotain näkevinään, näkyjä tai muuta ihmeellistä. Odotin ihmeitä vain mutta menetin tajuamattani paljon.

Lopulta 2-3 kk päästä löysin itseni Ale-pubista ja kesällä aloin elämään vähemmän kristillistä elämää.

En niin mielelläni niitä aikoja halua muistella mutta tempauduin epäkristilliseen suuntaan.

Meni 2 vuotta sitä rataa kunnes töppäilin kunnolla.

Mutta se on eri tarinansa ja nyt mulla ei ole selkeätä muistikuvaa mitä tapahtui missäkin vaiheessa.

Jutun pointti on se, että sain eksyttävän pahan hengen, joka vei mut elämään juuri tyypillistä teinielämää.

Huonot valinnat tein. Mutta kaikki sen vuoksi koska en juurtunut Jumalan sanaan enkä uskonut tai luottanut vanhaan kunnon evankeliumiin.

Monet vuodet olen heittänyt hukkaan, olen ollut heiteltävänä ihmisten arpapeleissä enkä ole elänyt lukien Raamattua ja paneutuen siihen. Välillä olen lähtenyt miellyttämään maailmaakin, kulkenut kahta tietä ja elänyt haureudessakin. Olen myös kapinoinut ja syytellyt Jumalaa hyvin paljon kun elämässä on tullut liian monta vaikeaa juttua päällekkäin.

Viimeiset vuodet, 3-5 vuotta elin myös tätä kaikkea. On ollut jopa jokunen miekkonen ja mennyt.

Joku muslimi Egyptistä yhä edelleen yrittää kaikkensa napataksensa mut.

Olen ollut varsin huono kristityksi.

Toivon ettei enää elämä kovin heittelisi. Olenhan menettänyt mahdollisuuden saada oman perheen.

En voi enää olla edes katkera. En tiedä miksi mun elämäni juuri on mennyt näin.

Paljon on pois pantavaa.

Mutta vieläkään ei ole liian myöhäistä silti lukea Raamattua, etsiä Jumalan teitä. 

Välillä masennun ja tuntuu pahalta sekä toivottomalta. Sitten tajuan katsovani asioita vain nurjalta puolelta. Saatan itkeä pahaa oloani yksin missä vain saan olla yksin, vaikka pyörämatkalla kotiini. 

Nyt huomasin erään kerran että kun taas kävin pahan oloni läpi, tulikin tilalle selittämätön ilo.

Käännyin Jeesuksen puoleen.

Nykyään saatan lukea Raamattua vaikka puhelimelta kävelylenkillä. Luen nyt Raamattua läpi vuodessa ja joka päivälle on omat ohjelmat, mitä luen. Rukoilen lyhyesti yleensä ennen kuin aloitan. 

Liikutun oikeasti, kun luen Jeesuksesta, hänen teoistaan ja sanoistaan. Raamattua voi lukea vain Pyhän hengen vaikutuksessa niin, että se tulee ravitsevaksi sielulle.

Luotan tähän Pyhään henkeen, joka tulee valaisemaan mulle Jeesuksen kirkkautta ja rakkautta. Se tulee, kun luen Raamattua.

Ei se ole kundalinihenki, ei sähkövirtaa (Marko Selkomaa kertoi sähkövirrasta muuten eräässä puheessaan!). Ei tarvitse odottaa ihmeitä tai näkyjä nyt, odotan vain ja janoan joka päivä kokea ja oppia lisää Jeesuksesta. Kaipaan uskovien yhteyttä, Herran läsnäoloa ja rauhaa.

Aamen.

Rohkeasti asiaan taas, mikä on pelastus? Väärät opit ovat liian yleisiä, varo!

En ole mikään hengellinen opettaja, mutta haluan olla uskollinen sanalle ja itse Jumalalle.
Ja kuuliainen.

Eli lähestyin tuota Angelica Zambranon näkyä hyvin kriittisesti lopulta.
Olen saanut sitä käsitellä erään uskonveljen kanssa tässä myös ja muutenkin ollaan juteltu näistä New Age- jutuista joita eri kristillisissä piireissä ilmenee tavalla tai toisella.
Ja tämä uskonveli toi esille sen entisenä ns. spiritistinä miten tuo tyttö oli "kuollut", hän lukaisi näyn läpi ja totesi että tuttuja juttuja nuo oli, on mahdollista saada itsensä näyttämään lähes kuolleelta transsitilassa. En ole itse sitä nähnyt, että joku olisi muka kuollut, olen nähnyt vain kuolleita työni kautta. Mietin että olisiko useatkin "kuolleista nousemiset" vastaavia tiloja.

Joka tapauksessa, Angelica näki nuo näyt tuollaisessa tilassa. Ilmeisesti hän ei oikeasti kuollut kertaakaan vaikka siltä näytti. Toisaalta niitä sanotaan taivaskokemuksiksi, mutta mä sanon näyiksi.

Todella moni asia oli pielessä noissa näyissä. Ja niistä kerroinkin.
Mietiskelin että miten monta asiaa meneekin väärin, olennaisin on se nykyajan opetus että Jeesuksen ristintyö ei riitäkään että pelastuisi taivaaseen. Viel tarvitsisi tehdä vaikka mitä muuta, tuo näky antaa ymmärtää. Menemme vaikeissa asioissa, koska puhumme asioissa joita Jeesus on käskenyt pitää.
Älkäämme antako kenenkään eksyttää itseämme! Mutta omilla teoillamme ei ole minkäänlaista merkitystä pelastuskysymyksessä, sillä jos tunnustat syntisi ja ymmärrät että Jeesus on pessyt sut puhtaaksi kaikesta synnistä, kun otat hänet vastaan ja toki se edellyttää sitä, että tästä johtuen synnyt uudesti, ylhäältä, kun uskot näin että Jeesus kantoi ristillä kaikki syntisi, sairautesi ja heikkoutesi.
Hän tuli sinua varten! Hän rakasti niin paljon että antoi elämänsä ristillä sinun pelastukseksi!
Se oli todellista rakkautta se!
Kun sinä sen hyväksyt ja otat vastaan, synnyt Jumalan lapseksi.
Se edellyttää tottakai että ymmärrät olevasi syntinen ja vailla Jumalan armoa.
Ja että käännyt, kuljet Jeesuksen mukana tästedes. Rukoilet, luet Raamattua ja rakastut Jeesukseen entistä enemmän vain.
Tämä on asia, joka EI SAA unohtua kun evankeliumia kertoo. Varsinkaan kun edes puhutaan taivaasta ja helvetistä.
Tämän olisi pitänyt Angelicankin kertoa näkyjensä ohella, tai sanotaanko näin että Jeesuksen olisi pitänyt kertoa Angelicalle että miten ihminen tekee parannuksen.
Nykyajan opit piilottavat veren ja ristintyön.

Se on huolestuttavaa, että niin Angelica kuin monet kuuluisat puhujat ja profeetat kannattavat sellaista veretöntä evankeliumia. Se on nykyajan "uususkonto", toisenlainen evankeliumi joka on alkanut vallata alaa kristillisillä suunnilla.
Monet sanovat että joku puhuja on niin hyvä kun se tuomitsee mennarit (menestysteologit) mennen tullen ja saarnaa parannusta. Mutta jos on tarkkaavaisena oikein, niin voi havaita, että parannuksenteko on tosiaan vain luopumista elämänsä synneistä toki ja toimimista sen eteen että okei, nyt niinku lopetan tämän tai tuon...mutta kun Jeesus ei ole mukana niin mitä siitäkin sitten tulee? Anteeksi vain, mutta unohtuiko jokin nyt joltain?
Olet ehkä joku profeetta, mutta miksi sinua ei saisi arvostella ja koetella? Nyt elämme uutta liittoa, ei vanhaa. Ei ole enää liiton arkkeja eikä eläimiä uhrata, sillä Jeesus uhrasi itsensä.
Miksi se on niin vaikea asia hyväksyä? Onko se uskomatonta vai liian helppoa?
Ettei saa suorittaa mitään ihan itse, edes vähän?
Uskonnolliset ja lakihenkiset ihmiset niin mielellään toki tekevätkin.
Jotain on saatava itse tehtyä että pelastuu, eiks niin?

Miksiköhän kuitenkin tarvittiin täydellinen, synnitön uhri, ei eläintä vaan ihminen, täydellinen ja synnitön? Siksi, että mikään meidän tekomme ei ole niin täydellinen, että koko taipumus syntiin lähtisi pois ilman että me myös kuolemme jonain päivänä pois.
Kuljemme saman tien kuin Jeesus kulki. Ja uskoessamme ja valvoessamme, ollessamme tavallisia uskollisia uskovia päädymme pelastukseen.

Koetelkaa kirjoitukseni, lisään tähän vielä, tutkikaa ja koetelkaa se. Ole siunattu!

Taivas- ja helvettikokemuksista jatkoa, varoitus vääristä opeista ja näyistä!

Palatakseni edelliseen blogiaiheeseeni, kerron lisää omia kokemuksiani ja ajatuksiani.
Eli se suuresti pelästytti mut ja sai toimimaan pelon hengessä. Ja totesin, että tämähän varsin syvältä, että jos nyt alan elämään helvetin pelko perseessä. Se ei ole Jumalasta.
Ei oikein ole se. Se johtaa vain pelon henkeen ja omalla kohdallani kävi näin että olin eksyä oikeasti.
Olin eksyä suorittamisen uskoon pelon hengessä. Suoraan sanoen tuollainen näky on niin kauhea ettei sellaista kellekään soisi katsottavaksi.

Mutta, tuohon taivas- ja helvettinäkyyn/kokemukseen palaten, EN SUOSITTELE KETÄÄN NOITA USKOMAAN JA LUKEMAAN. Ensinnäkin saatana pystyy jäljittelemään taitavasti, hiuksen hienosti Jumalaa mutta EI täydellisesti.
Tuossa näyssä lähes kaikki asiat oli väännetty päin mäntyä ja kieroksi.
EN SUOSITTELE katsomaan tuollaista todistusta jossa on Raamatun sanaan lisätty sellaista joita meille ei ole ilmoitettu.

Kukaan ei ole taivaan iloissa saati helvetin murheessa vielä. Kuolleet ovat ns. välitilassa odottamassa tuomiota. Tuonelassa tai Aabrahamin helmassa.
Nuo taivas- ja helvettinäyt eivät saa Raamatulta mitään tukea.
Raamatussa kyllä mainitaan kadotuskin, mutta ei montaa kertaa.
Siksi olisikin outoa että Jumala näyttäisi kadotuksen vielä erikseen ja vasten tahtoa näyttäisi sen.
Ja miksi Jeesus jätti hänet yhtäkkiä yksin, kun hän ojensi kätensä kohti Michael Jacksonia (?) ja sen jälkeen hänen kätensä myös oli liekissä ja matoja?
Angelica toki kertoi että kuuli vielä Jeesuksen äänen siinä mutta ei nähnyt häntä enää, alkoi demoni vetämään häntä kohti liekkejä ja nauraa sille kun sanoi että Jeesus on kanssani.
Se nauroi ja sanoi että eihän se kanssasi ole, olet ihan yksin. Turvaten Jeesuksen vereen side kuitenkin irtosi. Oliko kenties yritystä tuhota tyttö jo siinä kohtaa?
Jeesuksen veri ja voitto pätee kuitenkin kaikissa olosuhteissa, kuten myös näkytiloissa.
En henkilökohtaisesti usko että JUMALA tai JEESUS näyttäisi edes näkyä helvetistä meille.
Nämä kaikki on paholaisesta aika varmasti.

Angelica kertoi että enkelit rakentavat uskovien koteja siinä tahdissa kuin me teemme kaikenlaista hyvää maan päällä, rakennamme Jumalan valtakuntaa ja evankelioimme.
Tämä on vailla Raamatun tukea. JEESUS sanoi itse menevänsä rakentamaan meille asuinsijaa, ei maininnut koskaan että meidän tekomme ansiosta ne syntyisi. (Joh.14)
Sitten se elämän kruunu. Angelica kertoi että hän näki kruununsa jossa oli vasta muutama jalokivi. Hän odotti näkevänsä enemmän jalokiviä siinä mutta herra sanoi että vasta muutama on tehnyt parannuksen, 3500 on nähnyt todistuksensa. Hän kertoi että kruunu on saatava täyteen jalokiviä.

Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat! (Jaakobin kirje 1:12 KINB38)

Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. (Ilmestyskirja 2:10 KINB38)

Toisin sanoen Raamattu ei mainitse edelleenkään näistä asioista mitään. 

En uskoisi mitään todistuksia joihin ei löydy mitään tukea Raamatusta. 

Mutta tässä on erittäin ovela esimerkki, kuinka vihollinen voi väärentää Sanaa mielensä mukaan. Vaikka parannustakin siinä näyssä kehotetaan tekemään, aiheuttaa se voimakkaan ahdistuksen kadotuksen hirveydet paljastaessaan jo aivan pelkällä tietoisuudella että mimmoinen se muka olisi. Näin koin itse kauhua tuosta todistuksella ja olin onneton yli viikon ajan. Kaikki hengellinen muuttui suorastaan myrkyksi mulle, tuosta näystä johtuen. Tuntui että sekoan kohta päästäni näitä asioita yhdistellessäni.

Pahinta tässä näyssä on se, että se muistuttaa paljon aitoa asiaa, mukaan lisättynä suoranaisia epäraamatullisia kohtia. Tällainen tempaa mukaansa sellaiset jotka eivät usko että Raamatussa on kerrottu kaikki mitä meidän tulee tietää.
Tässä mennään edelle Raamatun sanasta, tuodaan julki "salaisuuksia" joita Raamattu ei ilmoita.
Tosiasia on se, että Raamattu kertoo kaiken mitä ihmisten tulee tietää. Raamatussa on myös kadotus mainittu, mutta se ei ole mitenkään pääosassa. Jumala tietää sen hyvin, ettei kadotus-pelottelulla saada ihmisiä pelastukseen.
Myönnettäköön nyt se että 13-vuotiaana itse tulin uskoon "Tämä oli elämäsi"-trakun avulla, siinä näytettiin sarjakuvina ne 2 vaihtoehtoa mitkä olisi valittava. Se vain selvensi itselleni miksi on valittava Jeesus. Sen lisäksi se oli suht raamatunmukainen, koska siinä oli myös viimeinen tuomiokin näytettynä. Sen avulla itselleni selvisi että mistä on kysymys.

Mietin tuota että tuollainen epäraamatullinen taivas- ja helvettikokemus otettuani sen totuutena vastaan oli suorastaan lähes tuhoisa uskolleni. Pelkäsin helvettiä sen johdosta ja menin kaverillekin täräyttämään että nuo touhut tuo sun sielullesi vahingon. Loukkasin häntä tietenkin sitten.
Toivotaan että hän todella antoi mulle anteeksi, oli siinä selittäminen miksi menin sanomaan sille niin kuin sanoin.
Mulla oli suorastaan onneton olo ja ahdistunut. Ahdistuin syvästi siitäkin kun Lasse Heikkilä esiintyi shamaanimaisen musiikin säestämänä kirkossa vappuna. Suoraan sanoen tuo taivas- ja helvettinäky toi paljon psyykkistä ahdinkoa mulle. En olisi itse kestänyt varmaan tuollaista kokemusta ilman psykiatrista apua.
Ajattelin ahdistuneena päiväkaupalla että voi herran tähden minkälainen näky oli tytöllä...en osannut kritisoida sitä alkuun laisinkaan myös helvetin pelossa.
Vielä viikonkin kuluttua tuon kokemuksen luettuani olin niin ahdistunut että olisin voinut itkeä vaan.
Olin kuin järkyttynyt ja kokenut suuren ahdistavan kokemuksen, joka vaatisi lääketieteellistä apua jo.

Otin yhteyttä sitten erääseen tietämääni sananjulistajaan ja opettajaan, jonka koen raitishenkiseksi puhujaksi, nöyräksi hengessä ja totuudessa. Juteltiin vielä, mä olin jo rauhoittunut kun mieleeni muistui hänen puheensa että meidän on uskottava mitä Raamattu sanoo. Jumala voisi ilmoittaa itsensä toisellakin tavalla kuin Raamatussa sanotaan, mutta mistä me silloin tiedetään että Jumala puhuu? Aamen tälle!
Nykyään uskotaan paljon sellaista mitä Raamatussa ei ole sanaakaan mainittu.
Näkyjä nähdään ja kokemuksia koetaan. Nimenomaan kirkoissa ja seurakunnissa puhutaan näistä.
On paljon sanomaa joissa myös laitetaan uusiksi se mitä Raamattu kertoo. On myös veretöntä evankeliumia paljon.
Jeesus oli tämän suhteen tarkka: Te eksytte koska ette tunne kirjoituksia.  Matt.22:29.
Jos me emme hyväksy mitä Raamattu sanoo, me eksymme.

Luuk.21:8 "Niin hän sanoi: "Katsokaa, ettei teitä eksytetä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen se', ja: 'Aika on lähellä'. Mutta älkää menkö heidän perässään.

Varokaa kaikkea, pysykää Herrassa. He pyrkivät eksyttämään, jos mahdollista, valitutkin.
Turvallisinta on mennä sitä vanhaa ristin tietä, se on ainoa tie taivaaseen.
Ei ole toista evankeliumia.
Gal.1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.

Uskallan sanoa tämän myötä siis, ettei tuo kokemus kestä Raamatullista koettelua. Suosittelen varomaan kaikkia ilmestysjuttuja joita tulee näinä aikoina ja tulee vastakin tulemaan.
Mulle sanottiin että jos ruoka on myrkytetty, se tulee kokonaan heittää pois eikä hyväksyä yhtään siitä syötäväksi.

Pysykää Jeesus-tiellä ja tehkää parannusta, mutta muistakaa että Jeesus-tie vie taivaaseen. Jos uskovanakin on mitä tahansa syntiä elämässä, edelleenkin on parempi tehdä parannusta asioista mutta ei pelon hengessä että riittääkö se tai riittääkö minun tekoni taivaaseen pääsyyn. Sinun tekosi eivät sinua pelasta, se on ainoastaan Jeesuksen sovitustyö. Veren evankeliumi. Ei ole toista tietä.
Tuossa näyssä oli piilotettu kokonaan uskon pelastava voima. Tuossa näyssä korostettiin sitä, miten synnitön pääsee taivaaseen mutta tahallaan piilotettu se tekijä, että Jeesuksen veressä meidät puhdistetaan, ei ole muuta tietä. Ei vaikka välttelisit mitä tahansa syntiä, pelasta sinua.
Siksi on vakava asia, millä tavalla kerromme helvetistä jos ikinä sellaista tarttee puhua.
Jos me tuomitsemme ihmisen valmiiksi emmekä kerro sitä totuutta että Jeesus ei odota muuta kuin me hyväksymme hänen sovitustyönsä pelastukseen, että se on AINOA TIE TAIVAASEEN, niin teemme varsin tuhoisaa työtä.
Se on fakta homma, ettei edes uskovat ihmiset ole niin täydellisiä, että omilla teoillaan pelastuisi, sillä JOKAINEN joka tahtoo taivaaseen päästä, tarttee JEESUKSEN. Hurskainkin hurskaus on Jumalan silmissä kuin likainen vaate. Kaikki meistä on samalla viivalla tässä asiassa.

Jes.64:5 Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli.

On siis aika hävytöntä väittää, että meidän tekomme meidät pelastaisi. Se on vain Jeesuksessa se pelastus.
Joudun nyt lopettamaan, mutta toivottavasti joku sai tästä pelastusvarmuuden sen jälkeen kun on erehtynyt lukemaan väärää opetusta. 

Taivas- ja helvettikokemukset syynissä

Tartun arkaan aiheeseen lähinnä omana kokemuksenani, mitä koin kun luin ja katsoin videoita mm. "he möivät sielunsa saatanalle" (youtubella on), Angelica Zambranon taivas- ja helvettikokemukset joista oli selostus videolla ja myös suomennettunakin 2 ensimmäistä vierailua.
Tuo ensimmäiseksi mainittu video löytyy englanniksi ainoastaan tietääkseni, nimellä "they sold their souls to satan/devil."
Voisin sanoa että nuo pakettina yhdessä tarjoavat suorastaan hiuksia nostattavan karmeat kokemukset herkkiksille. Itselleni tuo setti oli sellainen että vieläkin toivutaan, katsoin jo toista viikkoa sitten nuo, vappuviikon maanantaina.
Olen ollut masentunut ja ahdistunut, myös Jumala-suhde on ollut äärimmäisellä koetuksella.

Tuo rock-musiikkia käsittelevä video jonka ekana mainitsin, käsitteli monen suositun bändin saatanallisia säkeitä, helvetillä pelleilyn, saatananpalvonnan ja sanoitukset alitajuisesti vaikuttavina.
On sanottu että musiikissa on takaperin sanomia ja se tuntuu pitävän paikkansa.
Myös hengellisessä musiikissa voi olla sanomia takaperin, mutta sanoma voi olla eri kuin sekulaarimusiikissa.
Monikaan ei ole niitä varmaan tutkinut, mitä sanomia missäkin biisissä löytyy.
Itse epäilen tunnistaisinko välttämättä takaperin sanomia aina välttämättä englanniksi ja menisikö ne alitajuntaan niin hyvin kuin suomenkielinen, vaikea sanoa.
Englannin kuullun ymmärtäminen on ihmeellisesti kuitenkin harjaantunut viimeaikoina kun vaan aloin katsoa videoita jenkeistä (uutisia lähinnä).
Tosin aina tuntuu löytyvän uusia sanoja opittaviksi.

Tuo oli varsin pitkä videoiden sarja kuitenkin, tuossa 'they sold their souls to satan', melkein tunnin yksi video ja viimeisissä oli tehosteena jollain tavalla tehty helvetti-efekti, jonka alkuperää en tiedä mistä se on napattu. Kyllähän se varsin karvoja nostattava kokemus oli.
Sen päälle lue vielä mitä Angelica Zambrano koki taivas- ja helvettikäynnillään, niin karmea paketti on valmiina!
Itse en lue itseäni kovinkaan kummoiseksi kristittynä, oon koko yli 20 vuotisen uskossaoloaikani kompastellut, langennut, ollut maailmassa, tehnyt asioita joita Jumala vihaa.
Sanoisko että jotain 25-26 vuotta on kun uskonratkaisuni tein.
Siis mulla ei ole varaa ketään tuomita, ilmoitan heti. Se on Jumalan sana, joka tuomitsee.
Painotan sitä.

Laittaisin lainauksia tuosta kokemuksesta, jotka mielestäni vääristivät pahasti armoa.
Nimittäin on niin, että moni uskossa ollutkin joutuivat helvettiin jostain synnistä, joka oli varsin lohdutonta eikä sitä tähdennetty tarkemmin, miksi.
Toki hyväksyn sen että taivaaseen ei pääse mitään syntiä ja pahuutta, mutta miten me sitten puhdistumme jollemme Jeesuksen kautta? Uskomalla Jeesuksen Kristukseen?
Tuosta kokemuksesta, kun Angelica näki helvetissä paljon uskovia, oli varsin karu vaikutus.
Haluaako Jumala pelotella omansa helvetin tulella konkreettisesti, tällaisilla näyillä ja kokemuksilla? Jos näin on, niin koko käsitykseni kristinuskosta on täysin mullistettu.
Kaikki, mihin ennen uskoin, Jumalan rakkaudesta, olisikin väärää.
Kaiken kaikkiaan aika lohduton vaikutelma jäi itselleni tästä kokemuksesta ainakin.

http://www.divinerevelations.info/documents/prepare_to_meet_your_god/finnish_prepare_to_meet_your_god_angelica_zambrano_saving_again.pdf
(varoitan, tuo on sellaista tekstiä että herkempi voi hyvin ahdistua, mutta haluan lohduttaa että Jeesus antaa rauhan ja armonsa rakkauden avuksi.)

Uskon kyllä suurimmaksi osaksi tuon näyn olevan kuitenkin todellinen, mutta itselleni heräsi suunnaton ahdistus, pelko ja epävarmuus.
En haluaisi ajatella noita asioita yhtään ylimääräistä.
Olen itse tullut uskoon 13-vuotiaana sillä tavalla että näin trakun "Tämä oli elämäsi" ja hyvin selkeästi tajusin että tulemalla uskoon voin välttyä helvetiltä.
En tiedä miten sitten asennoitua helvettiin joutumisella uskovaisena, voiko olla näin että jos uskoo Jeesukseen vapahtajanaan ja silti välillä tekee syntiä, niin päätyy helvettiin?
En saanut tästä asiasta selvää varmuutta.
Mua ahdistamaan jäi hyvin paljon tuosta kokemuksesta lukeminen jälleen että taisin muitakin ihmisiä alkaa ahdistamaan myös puheillani.

Itse en väitä olevani täydellinen, mutta uskon että Jeesus on kuollut syntieni takia ja puhdistaa mut kaikesta synnistä, että musta tulee taivaan perillinen.
Se tietysti edellyttää sitä, että jätän synnillisen elämäni ja otan Pyhän Hengen opastuksen jokapäiväiseen elämääni, tarkoittaen sitä, että hengen uudistusta tartten JOKA päivä.
Huomaan, miten äkkiä vanha ihmiseni, joka on se osa minusta joka on synnillinen edelleenkin, tahtoo silloin ottaa minussa vallan kun en rukoile ja pyydä apua sekä johdatusta päivittäin.
Luen Raamattua tavoitteella vuodessa läpi, sen haluaisin ottaa jokavuotiseksi tavoitteekseni.

http://www.kotipetripaavola.com/Jumalanpalveleminenhengenuudessatilassa.html

Tuossa linkissä osviittaa siitä mitä selkeimmin esitettynä mitä on hengen elämä vs. lihallinen elämä.

Mun jälkimaininkini noista todistuksista olivat varsin rankat.
Välillä pelkäsin että masentumisen lisäksi menee kestokykyni yli koko juttu...
Mua masensi tavattomasti, mietin et voiko olla totta että tuollaista on, helvetti edessä kuoleman jälkeen todella jos en kulje Jeesuksen kanssa?
Uskossa on sinänsä helppoa elää kyllä, mutta siinä pitää tehdä valintoja, kenelle elän ja miten päiväni elän. Pitää luopua asioista, jotka erottavat Herrasta Jeesuksesta.
Tänään teen taas sen valinnan, vaikkei tie ole helppo aina kulkea.
Armoa ja rauhaa, Jumala tahtoo rakkaudellaan vetää meitä parannukseen, ei vihalla eikä rangaistuksella. Jumala tietää mitä vahinkoa uhkailu ja rangaistus tekee meissä eikä hän halua meitä särkeä, vaan parantaa. Aamen.