Pakko sanoa että elin ehkä 2 vuotta epäuskon tiellä ja kivikkoista jaksoa. Jeesusta en kokenut enkä Jumalaan saanut yhteyttä. Synnintuntokin oli niin ja näin.
Olin katkera siitä, että miesasiat meni miten meni, en ole löytänyt sitä oikeaa joka todella olisi se oikea. Se on raskasta kokea ja elää yksin sen katkeruuden siivittämänä.
Se ahdistaa ja syö syvältä. Ajaa erämaahan. Pitkään aikaan ei ollut mitään järkevää yhteyttä ylöspäin.
Kunnes tässä olen pyytänyt solussa rukousta itseni puolesta, koska kaipaan rakkauden tunnetta sisimpääni. Edes rauhaa ja sitä Taivaan Isän kosketusta.
Jotenkin pikkuhiljaa on alkanut aueta yhteys ylöspäin uudelleen, saan rukoiltua jälleen ja tuntuu että kanavat on auki.
On ollut vaikea purkaa pahaa oloa millään että se loppuisi. Nyt se rauha ja rakkaus löytyy uskovien yhteydestä. Amen!
Edes solussa käymistä en kokenut antoisaksi, koska hengellinen puoleni oli täysin tukossa.
Katkeruus kalvoi.
Nyt on parempi olla. Olen itkenyt ja luovuttanut murheeni rukouksessa taivaalliselle isälleni.
Monta raamatunkohtaa tulee mieleeni vaikka pitäisi lukea oikeasti myös ja kaivaa ne esille uudestaan.
Tämä rauha ja rakkaus on palannut sydämeeni mitä kaipasin.
Ei tarvitse etsiä sitä maailmasta, sillä sitä ei sieltä ole tähänkään asti löytynyt.
Löytyy monia ns. korvikkeita.
On tullut monia Raamatunkohtia esille joissa ohjataan miten kristityn tulee käyttäytyä fiksusti, siivosti ja ne ovat sellaisia, joita ei-uskovatkin varmasti meissä arvostaa.
Rauhallista suhtautumista, ei pilkkaamista eikä sellaista suvaita.
Vaikka emme ihmisiä kummempia ole, me olemme esimerkkejä siitä mitä Jeesus oli.
Sitä esimerkkiä tulee noudattaa.
Ja on parempi noudattaakin.
Olen ryhmässä "vastustamme sukupuolineutraalia avioliittolakia" Facebookissa ja on syntynyt ryhmän ihmisiä pilkkaava sivusto. Kukaan kaverini ei kuitenkaan ole siihen lähtenyt mukaan, sitä kunnioitan.
Ryhmässämme on paljon fiksuja uskovaisia ja henki on hyvänä säilynyt.
En tiedä, en jaksa suuttua moisesta pelleilystä mutta olen tietoinen että meitä tullaan pilkkaamaan ja vainoamaan, se on vain se hinta tästä uskostamme. Sen voimme ottaa vastaan koska Jeesus ei säästynyt siltä. Kannamme ristiämme. Jos Jeesus kantoi kaikki maailman ihmisten syntivelat, pilkkaamisen voimme ottaa vastaan hänen nauloinaan ranteisiin.
Kiitokset myös Timo Valtosen luotsaamalle Jeesus-bussille tai mikä evankeliointiryhmä se oli, poliiseilta oli tullut kiitosta jälkikäteen.
Todellinen kristitty kokee rauhaa vaikka ympärillä vihaa lietsottaisiin kohtaamme.
Muistakaamme tämä tulevina aikoina. Totuuden puolella on hyvä seistä.
Sillä puolella on rauhaisaa, kun muut rääkyvät ympärillä täynnä vihaa.
Tulee mieleen Paavalin "kiljuva jalopeura" vertaus.
Tähän sopii hyvin Galatalaiskirjeen 5. luku.
Siunattua päivänjatkoa. Valitettavasti blogin kirjoitus jäi kesken eräänä päivänä ja on vaikea jatkaa kun ideakin on vähän sen päivän fiiliksissä.
Joka päivä täytyy kuitenkin ottaa tämä armo uudestaan vastaan ja pyytää uutta voimaa, rauhaa, rakkautta ja Pyhän Hengen täyteyttä. Sillä sitten eteenpäin.
t. Jumalan hullu :)
Olin katkera siitä, että miesasiat meni miten meni, en ole löytänyt sitä oikeaa joka todella olisi se oikea. Se on raskasta kokea ja elää yksin sen katkeruuden siivittämänä.
Se ahdistaa ja syö syvältä. Ajaa erämaahan. Pitkään aikaan ei ollut mitään järkevää yhteyttä ylöspäin.
Kunnes tässä olen pyytänyt solussa rukousta itseni puolesta, koska kaipaan rakkauden tunnetta sisimpääni. Edes rauhaa ja sitä Taivaan Isän kosketusta.
Jotenkin pikkuhiljaa on alkanut aueta yhteys ylöspäin uudelleen, saan rukoiltua jälleen ja tuntuu että kanavat on auki.
On ollut vaikea purkaa pahaa oloa millään että se loppuisi. Nyt se rauha ja rakkaus löytyy uskovien yhteydestä. Amen!
Edes solussa käymistä en kokenut antoisaksi, koska hengellinen puoleni oli täysin tukossa.
Katkeruus kalvoi.
Nyt on parempi olla. Olen itkenyt ja luovuttanut murheeni rukouksessa taivaalliselle isälleni.
Monta raamatunkohtaa tulee mieleeni vaikka pitäisi lukea oikeasti myös ja kaivaa ne esille uudestaan.
Tämä rauha ja rakkaus on palannut sydämeeni mitä kaipasin.
Ei tarvitse etsiä sitä maailmasta, sillä sitä ei sieltä ole tähänkään asti löytynyt.
Löytyy monia ns. korvikkeita.
On tullut monia Raamatunkohtia esille joissa ohjataan miten kristityn tulee käyttäytyä fiksusti, siivosti ja ne ovat sellaisia, joita ei-uskovatkin varmasti meissä arvostaa.
Rauhallista suhtautumista, ei pilkkaamista eikä sellaista suvaita.
Vaikka emme ihmisiä kummempia ole, me olemme esimerkkejä siitä mitä Jeesus oli.
Sitä esimerkkiä tulee noudattaa.
Ja on parempi noudattaakin.
Olen ryhmässä "vastustamme sukupuolineutraalia avioliittolakia" Facebookissa ja on syntynyt ryhmän ihmisiä pilkkaava sivusto. Kukaan kaverini ei kuitenkaan ole siihen lähtenyt mukaan, sitä kunnioitan.
Ryhmässämme on paljon fiksuja uskovaisia ja henki on hyvänä säilynyt.
En tiedä, en jaksa suuttua moisesta pelleilystä mutta olen tietoinen että meitä tullaan pilkkaamaan ja vainoamaan, se on vain se hinta tästä uskostamme. Sen voimme ottaa vastaan koska Jeesus ei säästynyt siltä. Kannamme ristiämme. Jos Jeesus kantoi kaikki maailman ihmisten syntivelat, pilkkaamisen voimme ottaa vastaan hänen nauloinaan ranteisiin.
Kiitokset myös Timo Valtosen luotsaamalle Jeesus-bussille tai mikä evankeliointiryhmä se oli, poliiseilta oli tullut kiitosta jälkikäteen.
Todellinen kristitty kokee rauhaa vaikka ympärillä vihaa lietsottaisiin kohtaamme.
Muistakaamme tämä tulevina aikoina. Totuuden puolella on hyvä seistä.
Sillä puolella on rauhaisaa, kun muut rääkyvät ympärillä täynnä vihaa.
Tulee mieleen Paavalin "kiljuva jalopeura" vertaus.
Tähän sopii hyvin Galatalaiskirjeen 5. luku.
Siunattua päivänjatkoa. Valitettavasti blogin kirjoitus jäi kesken eräänä päivänä ja on vaikea jatkaa kun ideakin on vähän sen päivän fiiliksissä.
Joka päivä täytyy kuitenkin ottaa tämä armo uudestaan vastaan ja pyytää uutta voimaa, rauhaa, rakkautta ja Pyhän Hengen täyteyttä. Sillä sitten eteenpäin.
t. Jumalan hullu :)
