keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Puhdasta opetusta ja sanaa, väkevästi vahvistavaa

Olen kaivanut itselleni Petri Paavolan opetuksia kuunneltavaksi YouTubelta. Oli hienoa että löysin niitä koska tykkään kuunnella sitä mitä hän puhuu. 
Jo aikoinaan olen netissä kuunnellut hänen puheitaan ja mieleen jäivät. 
Suoruus puheissa ja alkuseurakuntamallin tuominen esille myös.
Mutta myös ehdoton Raamatun ilmoitukseen luottaminen ja siihen perustaminen. Ilmoituksia ei Raamatun ulkopuolelta oteta vastaan eikä ajatella niin että Raamatussa ei olisikaan kaikkea kirjoitettu. Raamattu on absoluuttinen ilmoitus Jumalalta eikä muita teoksia ole luvattu antaa.
Eli kaikki muut kirjat ovat ihmisestä ja osa erittäin rankkaa valhetta. 
En nyt kerro siitä enempää koska se olisi kuitenkin oma alueensa.

En ole mestarikirjoittaja enkä opettaja, mutta noin muuten tykkään kirjoitella ja haluaisin ajatuksiani oikein mielelläni myös jakaa ajatuksia.

Mutta erittäin mielelläni kerron myös oman tarinani joka ei ole mikään mestarillinen menestystarina mutta en nyt mene mihinkään yksityiskohtiin nyt enkä koe asiakseni vuodattaa tänään elämäni tarinaa tähän.
Kerron vain lyhyen todistukseni itsestäni ja viimeaikaisesta kokemuksestani.

Jouduin tavallan hengelliseen erämaahan joskus v. 2010 paikkeilla. Tai mihin lie, todella vaikea sanoa mutta koin uskoni joutuvan kertakaikkisen uudistumisen tielle ja halusin jostain syystä ravistaa itseni kaiken oppimani IHMISLÄHTÖISEN ja teennäisen ns. hengellisen tarjonnan tieltä pois. Kaikesta epäterveestä opetuksesta ja äärikarismaattisuuden  harhateiltä myös halusin päästä ja löytää aidon, oikean Jumalan tuntemuksen ja Kristuksen Jeesuksen. Olin varmaan itse uskossani kasvanut vinoon.
Se johti mut lopulta kuitenkin liiankin kanssa loitolle Jumalasta että uskoni oli lähes kuollut. Olikohan se kesä 2013 tai mikä, jolloin pelästyksekseni löysin itseni ajattelemasta agnostikkomaiseen tapaan. 
Toisaalta tunsin toisinaan joskus kristilliset oppimani asiat ohjenuorana elämässä joskaan en elänyt uskon sisällä.
Mutta tiesin, että Jumala taatusti on olemassa tai uskoin, mutta olin loitontunut ja vieraantunut jo hänestä.
En oikein enää tarkalleen muistanut minkälainen hän on. 
Muistikuvat olivat kovin hatarat ja kaukaiset.
Kävin kuitenkin solussa vaikka en oikein kokenut mitään itse kostuvani. Olipa joku porukka jota tavata ja toisinaan saada hyviäkin ideoita sieltä.
Mitä nyt tuntui välillä et solun vetäjä oli aika tiukka täti :D.

Aloin viimekesänä kokea sellaista kaipuuta Jumalaa kohtaan ja kokea sitä rauhaa ja rakkautta. Olin kovin tyhjä sisältäni ja kaiken suhteen olin kuin ilman mitään tarkoitusta palloilemassa täällä.
Koin etten kuulu minnekään eikä mulla ole mitään eikä ketään. Sinkkuna ollessa oli kovin vaikeata kokea tätä ja masennuinkin jonkin verran mutta sinnittelin ettei masennus veisi vielä syvemmälle mua.
Vetäydyinkin ennemmin omiin oloihini, kun en ole muutenkaan yltiösosiaalinen ikinä ollut. Yritystä oli kyllä joskus. 

Aloin pyytää rukousta solussa puolestani että uskossa pääsisin kokemaan jälkeen kaipaamani rakkautta ja rauhaa elämässäni. Olin niin kovin tyhjä. 
Rukousaiheen annoin muutamia kuukausia sitten. Joskus syksyllä. 

Olen pyrkinyt elämään terveellisesti nyt ja oikein. Löysin uusia blogeja, dieettejä ja sain oikein saliohjelmankin joka vaihtuu kuukausittain. Ei siinäkään mitään. Kivahan se on salilla käydä. 
Mutta mistään en saanut kuin tilapäisen tyydytyksen mutta en sen parempaa. 
En ole saanut sielunrauhaa. En sitä täyteyttä mistään noista jutuista.
Hetken aikaa jopa joku mystiikkakin veti puoleensa jota koin Bodybalance -tunneilla. Oikeastaan en kokenut niillä tunneilla silti Jumalan rauhaa koska niissä joogaan perustuvissa jutuissa sitä ei todellakaan ole!
Jätin mm. sen tunteen vuoksi käymisen siellä sekä myös kroppani kipujen takia.
Jooga ei ole hyvä ja mä niin sen koin heti. 
Jätin sen sikseen koska koin sen jutuksi joka ei ole hyväksi mulle ja oon saanut vahvistuksen sille. Kenties vain heti sain kokea ja mua varoitettiin ettei se kuulu mulle. Siinä on henkivaltojen vaikutus heti mukana. Koin eräänlaista vastavoimaa mutta en mitään siunaavaa. Joku tai jotkut ehkä saavat hyvän tuntuisia kokemuksia mutta koska henkivallat ovat siinä, itse koin vastavoimaa koska olin kuitenkin Kristuksen oma vaikken niinkään juuri silloin sisällä jutussa ollutkaan. 
Samoin olen kerran saanut kokea outoja intialaisen päähieronnan yhteydessä.

Tiedostin 3 viikkoa sitten että nyt olen kertakaikkiaan väsynyt elämään näin omavoimaisesti ja itseriittoisesti. Ihmisen viisaus ja kaikki alkoivat tympiä ja väsyttää. Iski niin kova jano ja etsin käsiini ekana Petri Paavolan kotisivut. Hänen puheitaan aikoinaan kuulin ja kuuntelin valtavan kiinnostuneena.
Nyt tiedän, mikä siinä oli syynä. Mua kiehtoi että jonkun asenne on niin puhtaan aito Jumalan sanaan ja paloi täysillä. 
Nyt kuuntelin muutamaa hänen puhettaan ja olen niin imenyt elävää sanaa ja opetusta. Olen palannut alkujuurille ja pelastuksen tielle, uudistanut matkaliittoni kuten hienosti kuulen sanottavan rukoustilanteissa.
Mulla on palava jano edelleen ja tahdon olla rakkauden keskipisteessä. 
Olen saamassa takaisin elämäni ja itseni. 
Aamen. Myöhemmin lisää taas. Happy. 


maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kirjan esittely-ahdistus ja muut paineet...

Piti eilen mennä salille mutta meni liian myöhään, kun hotellivarauksien katseluksi meni tulevalle Tallinnan matkalle ja kello oli jo 19.00 kun olisin päässyt lähtemään. Nuutumus myöskin painoi yövuoroista. On varsin rankka putki muutenkin töitä ollut, vitvittää kun loman niin pitkälle laitoin. Harkitsen vielä toukokuulle viikon kesälomapätkää. Ilmat voisi olla jo hyvät ja paremmat kuin kesäkuulla.
Ja kaiken kukkuraksi mun olisi pitänyt lukea kirja ja esitellä se solussa. 
Mutta en mä mitään kirjaa ole ehtinyt edes avata. Pakko esitellä sitten vuosia sitten lukemani kirja Taivaallinen mies. Nyt joku alustus olis pitäis tehdä sen tiimoilta. 
Ja ahdistaa kun salille on kyl nyt ihan pakko päästä myös.
Apua...olin jo kauhuissani koko kirjanesittelyhommastakin kun en mä saa luettua oikeastaan ikinä yhtään kirjaa. Kaukana on takana ajat kun luin mm. Viimeisten päivien vaellus- kirjoja. 
Nyt en yksinkertaisesti kerkeä enkä kykene kun arki on niin tiivis. 
Aika kuluu sekunneissa kun istut ja koetat edes maksaa laskuja koneella tai lukea jotain Facebookista edes. 
Olen jättänyt jo nettipelit mutta silti tuntuu ettei aika riitä.
Kamalaa ja nyt meni jo reilu 10 minsaa kun nämäkin kirjoitin. 
Pakko mennä jos meinaa keretä!