Olen tässä lukenut Roomalaiskirjettä, Korinttolaiskirjettä ja Apostolien tekoja. On menossa mm. Raamattu vuodessa läpi lukusuunnitelman mukaan lukeminen ja sen lisäksi luen uudelleen Uuden testamentin kirjoja "bonuksena". Hyvä bonus se onkin. Innostavaa!
Kaiken päivää olen pyrkinyt lukemaan ja rukoilemaan, keskittymään uskonasioihin myös.
Todella opettavaista. Mun mieleen tuli kirjoittaa mm. anteeksiantamuksesta, kunhan sopiva hetki siihenkin tulee. Voin sivuta sitä vaikka tässäkin kohtaa.
Itse kirjoittelen tätä blogia omien kokemuksieni pohjalta.
Mulla sattui näin että sunnuntaiaamu oli mitä mainioin, tulin iloiselle mielelle kun vähän rukoilin ja Raamattua luin päivittäiset jakeet, ne siunasivat.
Menin iltavuoroon töihin ja kovin olin omaan soluuni menossa, niin ajattelin että putki 5 päivää katkeamattomana menisi omassa tiimissäni.
No eikö sitten mennyt eräs toinen kollegani sitten sinne soluun ja mulle jäi toteaminen että ai jaahas, tälleen sit. Olin tosi vihainen sitten koko loppupäivän ja vielä seuraavanakin päivänä mökötin kollegalleni, kunnes en voinut.
Tuli vaan mieleeni tänään tuo anteeksiantamus ja saaminen. Miten olen itse suuresti armahdettu.
Jeesus sanoi näin ettemme saa omiakaan syntejämme anteeksi, mikäli emme anna toisille anteeksi.
Se on vakava paikka. Suorastaan siis pelastuskysymys tämä asia.
Mikäli emme anna toisille anteeksi, ei meillekään anneta anteeksi.
Ja joka saa paljon anteeksi, hän paljon rakastaa.
Ei tämä kristityn elämä ole todellakaan samaa, kuin lihallisen ihmisen elämää, joka ajattelee asiat itsensä kautta, hänhän on periaatteessa vihollisuudessa Jumalaa kohtaan luonnollisessa tilassaan.
Siihen hedelmään kuuluu katkeruus, anteeksiantamattomuus, ylpeys, ahneus...kaikki nämä.
Mielelläni tuon näihin myös Raamatunkohdat lisäksi, kun vaan löydän ne.
Kaiken päivää olen pyrkinyt lukemaan ja rukoilemaan, keskittymään uskonasioihin myös.
Todella opettavaista. Mun mieleen tuli kirjoittaa mm. anteeksiantamuksesta, kunhan sopiva hetki siihenkin tulee. Voin sivuta sitä vaikka tässäkin kohtaa.
Itse kirjoittelen tätä blogia omien kokemuksieni pohjalta.
Mulla sattui näin että sunnuntaiaamu oli mitä mainioin, tulin iloiselle mielelle kun vähän rukoilin ja Raamattua luin päivittäiset jakeet, ne siunasivat.
Menin iltavuoroon töihin ja kovin olin omaan soluuni menossa, niin ajattelin että putki 5 päivää katkeamattomana menisi omassa tiimissäni.
No eikö sitten mennyt eräs toinen kollegani sitten sinne soluun ja mulle jäi toteaminen että ai jaahas, tälleen sit. Olin tosi vihainen sitten koko loppupäivän ja vielä seuraavanakin päivänä mökötin kollegalleni, kunnes en voinut.
Tuli vaan mieleeni tänään tuo anteeksiantamus ja saaminen. Miten olen itse suuresti armahdettu.
Jeesus sanoi näin ettemme saa omiakaan syntejämme anteeksi, mikäli emme anna toisille anteeksi.
Se on vakava paikka. Suorastaan siis pelastuskysymys tämä asia.
Mikäli emme anna toisille anteeksi, ei meillekään anneta anteeksi.
Ja joka saa paljon anteeksi, hän paljon rakastaa.
Ei tämä kristityn elämä ole todellakaan samaa, kuin lihallisen ihmisen elämää, joka ajattelee asiat itsensä kautta, hänhän on periaatteessa vihollisuudessa Jumalaa kohtaan luonnollisessa tilassaan.
Siihen hedelmään kuuluu katkeruus, anteeksiantamattomuus, ylpeys, ahneus...kaikki nämä.
Mielelläni tuon näihin myös Raamatunkohdat lisäksi, kun vaan löydän ne.
